Nojatuoli on perintöä miehen suvusta. Kertoman mukaan isoisä on tehnyt tuolin, kun on ollut todella kätevä käsistään ja se on kulkeutunut miehelle vuosia sitten kun mummola myytiin. Ikää on hankala arvata, kun en tiedä kuinka kauan tuoli on mummolassa ollut, mutta isoisä on kuollut jo yli kymmenen vuotta sitten.
Ensimmäistä kertaa näin tuolin valkoisilla käsipuilla ja vaaleanruskealla kankaalla. Päällystimme sen mustalla sisustuspuuvillalla pari vuotta sitten, kun se sisusti kotonaan makuuhuonetta. Kun aloimme pohtimaan, mitä huonekaluja halutaan kotiimme, mies halusi ehdottomasti tämän tuolin. Hän maalasi käsipuut kiiltävänpunaisella, lisäsin istuinosaan hieman pehmikkeitä ja päällystin tuolin punaisella sisustuspuuvillalla.
Poistin päällimmäisen puuvillakerroksen ennen uuden laittoa.
Näkyvissä vanhaa (kenties alkuperäistä) päällistä ja pohjaa.
Aloitan yleensä istuinosasta ja lopetan selkämykseen. Näin saan piiloon suurimman osan niiteistä.
Valmis päällinen. (Puhelinkuvia)
Tuoli kotonamme. Yksi ruuvi täytyi vaihtaa, ja näköjään kuvasin juuri siltä puolelta :) Täytyisi maalata piiloon, jos joskus muistaisi.
