Mitkä asiat elämässä on sinulle niitä tärkeimpiä? Lista on pitkä. Sieltä löytyy jokaiselta läheiset ihmiset, rakkaus ja onnellisuus.. Kenties myös työ, terveys ja hyvinvointi?
Näiden lisäksi minulle yksi hyvin tärkeä asia on luonto. Tunnen kuuluvani osaksi luontoa. Vaikka metsä ja ulkona liikkuminen lisää tunnetta, en tarkoita, että se olisi ainoa paikka missä luonto on. Se on tässä, minun jalkojeni alla. Tämän parketin, lattiavalun ja perustusten alla. Ihminen on rakentanut vaan itselleen majan ja luullut erkaantuvansa luonnosta tänne sisätiloihin.
Mitä minusta jää, kun lähden? Kasa tavaraa, ihan hirveä kasa. Auto, asunto täynnä tavaraa: huoneellinen vaatteita ja kenkiä, huonekaluja, monta monta tuolia - joissa harvoin kaikissa joku istuu, elektroniikkaa, kankaita, polkupyörä ja paljon muuta. Olenko ihan varma, että tarvitsen niitä kaikkea? Hävettää.
WWF:ltä tuli elokuussa uutinen, että uusiutuvat luonnonvarat tältä vuodelta ovat loppuneet: elämme velaksi. Kenelle velaksi? Ajattele: omalle jälkikasvullesi. Ostan tyttärelleni ihanan muovisen ja värikkään lelun, koska hän tulee siitä iloiseksi. Mutta tulinko ajatelleeksi, että se on vain häneltä pois? (Kärjistän - en nyt tarkoita, ettei lapsi tarvitse leluja.)
Jotta omatuntoni kolahtelisi vielä lisää, menin WWF:n sivuille tutkimaan lisää. Löysin kohdan Ylikulutus: jos kaikki kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme kolme maapalloa. Aivan järjetöntä! Hävettää ja melkein itkettää.
Väitän, ettei onnellisuuteen tarvita materiaa. Uusi huonekalu tai vaate voi tehdä iloiseksi, mutta se onni on hyvin hetkellistä. Tarvitsemme sitä tunnetta välillä hektisessä arjessa, jossa tulee väsymisiä ja luonnollisesti myös huonoja päiviä. Mutta jonain päivänä, kun tekee mieli mennä ostamaan jotain, menepä sittenkin esimerkiksi ystävän tai läheisen luo kahville ja kysy mitä kuuluu. Hetken juttelun jälkeen huomaat, että olet tyytyväinen ilman sitä uutta. Näin onkin hyvä.
Nämä ajatukset luonnon ylikulutuksesta ovat ajaneet minut juuri tälle alalle: vaatetusalalla kulutusasioissa on paljon parannettavaa. Tuotteiden hinnat ovat niin kilpailutettuja, että yrittäjien on pakko viedä tuotanto halpamaihin, jotta raha virtaa. Kuluttaja ei osta kallista, koska voi ostaa sen myös halvalla. Sitten jo toinen lukunsa on merkit, jotka myyvät tuotteet suomalaisina: tuotelapussa lukee kuitenkin made in China. Kun tekee itse vaatteen, voi olla varma, ettei sen valmistuksessa ole käytetty vaarallisia kemikaaleja tai lapsi-/orjatyövoimaa. Toki silloin harmaaksi alueeksi jää vielä sen kankaan valmistus..
Mitä minä voin tehdä, jotta en ylikuluttaisi?
- Tee tänään päätös: tästä lähtien, kun ostan uuden vaatteen, tutustun hoito-ohjelappuseen. Mistä vaate tulee? Mitä lähempänä Suomea se on tuotettu, sen ekologisempi (sitä kautta myös arvokkaampi) se yleensä on.
- Jätä joskus ostamatta. Second hand on myös parempi vaihtoehto, kierrätä omia vanhoja vaatteitasi ja tee kirpparilöytöjä (myös harkiten, ettet huku tavaraan :) ).
- Tutustu paremmin omaan tyyliisi, etsi inspiraatiota eri asuihin esim. Pinterestistä. Sen avulla voit oppia enemmän sitä, mikä sinulle sopii ja teet vähemmän hutiostoksia.
Tein itse valintoja: pyrin tekemään vaatteet mahdollisimman usein itse. Ajan puutteessa sitä helposti sortuu ostamaan nopeasti ja halvalla, mutta nyt päätän, että kaupoille lähden ostamaan vain sukkia ja sukkahousuja. Nekin mahdollisesti suomalaisia.
En ole ammattilainen puhumaan kuluttamisesta, olen itsekin vain pieni yhteiskuntaan kuuluva kuluttaja. Ja jos emme kuluttaisi, ei tämä yhteiskunta pyörisi. Mutta: jotta saisimme kulutustottumuksistamme luontoystävällisempiä, meidän on muutettava teoillamme rahavirran suuntaa takaisin lähituotantoon.
Postaus on kuvitettu tytölle tekemästäni asusta. Nopeita arkivaatteita en olekaan paljoa kuvannut, mutta asiaan tulee muutos pian!
