blogini

Vuosi (ennen blogia) meni miettiessä, haluanko kirjoittaa tätä. Ajatus houkutti, että blogista löytyisi arkisto kaikesta tekemästäni, samalla voisin fiilistellä tunteita. Sosiaalisena ihmisenä voisin jakaa ajatuksia, joista joku voisi jopa hyötyä.

Kun blogin aloitus oli päätetty, ajattelin sitä vuoden kirjoittaa,ennen julkaisemista. Saisin mietintä aikaa siihen, mihin suuntaan sitä haluan viedä. Kertoakko henkilökohtaisista asioista, vai pelkästään arkistoida tuotoksia. Kerroin blogin olemassa olosta vain läheisille, sisaruksille ja muutamalle ystävälle.

Tänä keväänä olen saanut huomata, että blogiini on tainnut eksyä aika moni lukija. Selaukset ovat nousseet tuhansiin, päivittäisiä kävijöitä on hurjasti. Hetki lähestyy, jolloin julkaisu on sitten tehtävä.

Bloggaaminen on välillä monimutkaista. Jos olet innoissasi jostain vauvan mekosta, se voi aiheuttaa toiselle jopa negatiivisia tunteita. Ihmisethän käsittää niin kuin haluaa sen, mitä haluan tekstillä ilmaista. On myös vaikeaa tehdä päätös siitä, millaisen kuvan annan itsestäni lukijoille. Kirjoitanko henkilökohtaisesti siitä, mitä minulle kuuluu. Olenko sitten pinnallinen ihminen, jos kirjoitan vain tomaatintaimista, joiden kasvamista ja punastumista odottelen :)

Mutta olen ajan saatossa huomannut, ettei auta miettiä millaisen kuvan annan. Olen tällainen kuin olen, ja kirjoitan tekstit aina niillä tunteilla joita kirjoittamisen hetkellä tunnen. Se muodostaa kokonaiskuvan blogin luonteesta.

Olen siis päättänyt antaa itsestäni sen saman kuvan, kuin tähänkin asti. Mielestäni se on sopivan henkilökohtainen arkisto. Annan sen, minkä antaisin kelle tahansa vastaantulevalle itsestäni.

Haluaisin myös jakaa sitä elämäniloa, jota tunnen. Ja toivon, että osaan sitä sopivasti ilmaista, kuitenkin haluaisin tämän olevan elämänmakuinen blogi.

Vuosi kohta täyttyy blogin aloittamisesta, en ole hirveästi käyttänyt aikaa blogin ulkoasuun ja muihin seikkoihin. Muutosta on luvassa, harkintojen jälkeen :)

Kuvat puhelimesta viikkojen varrelta.